Luova flow joogan avulla

Mietin elämääni hieman taaksepäin ja huomaan, että parhaat ideat ja ajatukset ovat syntyneet helposti ilman tuskailua, levollisessa olotilassa. Kun luovaa prosessia varjostaa suorituspaineet, syntyy ainoastaan väkisin väännettyä materiaalia, josta tekemisen ilo on kaukana. Mikään ei virtaa luonnollisesti, ei edes hengitys. Kiireen keskellä on helppo unohtaa mielen ja kehon rauhoittaminen, vaikka se saattaisi olla viisain valinta juuri silloin. Väkisin puskeminen on kyllä tehokasta omien voimavarojen kuluttamisen suhteen, mutta hyvästä lopputuloksesta se ei tuo takeita.

Teatterikoulussa opiskellessani koin suurta ristiriitaa. Siitä huolimatta, että olin ympäristössä, jossa luovuus oli enemmän kuin sallittua, koin luovuuteni tukahtuvan. Aikataulu oli tiukka ja töitä oli paljon, eikä minulla ollut aidosti toimivia keinoja palautumiseen. Elin epätasapainossa ja jatkuvassa stressitilassa. Luovuutta varjosti pelko epäonnistumisesta.

Luovuus on meissä kaikissa jo syntyessä. Lapsena leikimme, annamme mielikuvituksemme virrata vapaasti. Pikku hiljaa matkalla aikuisuuteen meille usein opetetaan mikä on “oikea” tapa tehdä asioita, luonnostaan luova mieli rajoittuu kun pyrimme tekemään asioita “oikein”. Pelko on luovuuden pahin vihollinen. On pelottavaa olla herkkä, rehellinen ja erilainen, mutta nämä ovat niitä elementtejä, jotka tekevät luovuudesta juuri niin ainutlaatuista.

Intialainen filosofi Osho puhuu myös levollisuuden vaikutuksesta luovuuteen. Kun olemme jatkuvasti aktiivisia, lakkaamme olemasta tehokkaita. Nyky-yhteiskunnassa aktiivisuuden ihannointi on mennyt niin pitkälle, että kulutamme hirvittävän määrän energiaa myös epäolennaisiin askareisiin. Täytämme aikamme aktiviteeteilla, jotta vaikuttaisimme tehokkailta. On hyvä pysähtyä välillä tarkkailemaan omaa tekemistään ja miettiä, millä on oikeasti merkitystä. Kuten Osho kuvailee Creativity -kirjassaan, aktiiviteetti ja toiminta ovat kaksi eri asiaa. Aktiviteetti on hyvin usein epäoleellista ajan täyttöä, jonka takana on levottomuus. Teemme jotain, koska emme osaa olla tekemättä mitään. Toiminta on puolestaan rentoudesta ja levollisuudesta lähtöisin oleva spontaani toiminto, jonka impulssi syntyy läsnäolosta. Voidaan jopa ajatella, että aktiviteetti on määrällistä tekemistä, toiminta taas puolestaan laadukasta.

Joogan tuodessa meitä lähemmäksi itseämme, opimme tietoisesti tarkkailemaan omaa kehoa ja mieltä. Silloin on helpompi tehdä havaintoja toimimattomista toimintamalleista ja ajatuksista, jotka saattavat seistä luovuutemme edessä. Luova prosessi itse tapahtuu jossain tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla. Kun mieli rauhoitetaan ja “tyhjennetään”, luodaan tilaa jollekin uudelle. Eihän maalaustakaan maalata vanhojen luomusten päälle, eikä kirjailija kirjoita kirjaa vanhan tekstin päälle. Uuden syntymistä ja luomista varten tarvitaan tyhjää tilaa.

Luovuus mahdollistaa yksilön sisäisen elämän ilmaisun, joka tekee elämästä merkityksellistä ja ainutlaatuista. Joogan avulla olen omaksunut myötätuntoisemman asenteen kaikkeen, jonka ansiosta myös luovuus on alkanut virrata luonnollisemmin ilon kautta.

/ Emilia Haljala